NUORISSA ON TULEVAISUUS

Me emme peri maata vanhemmiltamme, vaan LAINAAMME sitä lapsiltamme. Minkälaisen maan jätämme lapsillemme, sotketun ja pilatun vai toiveikkaan hyvinvoivan? Yksin ei pärjätä tämänkään asian kanssa.

Valtaosa nuorista on sitkeitä ja selviytymiskykyisiä. Nykymaailma tarjoilee ilmastonmuutosta, taloudellista epävarmuutta kuten aina ennenkin. Nykyisin lisänä on sosiaalisen median kusetukset ja myös hyvät asiat nätisti ja kierosti sekaisin toisissaan, usein vaikea erottaa toisistaan, varsinkin kun samaan aikaan on voimia, jotka tarkoituksella haluavat sotkea asioita saadakseen itselleen valtaa. Lasten kirjoissa näistä on kirjoitettu ennenkin; Punahilkka ja susi sekä Keisarin uudet vaatteet mainitakseni. Lukuisilla meneillään olevilta sodilta ei myöskään voi välttyä ja se, jos mikä, on ahdistusta aiheuttavaa. 

Paineita nuorelle kehittyy, kun samaan aikaan pitäisi kasvattaa itselleen hyvä itsetunto, oman sydämen identiteetti ja samalla ihmetellä omassa kehossa ja mielessä kasvavan tunne-elämän myllerrys. Nuoren mieli on herkempi kuin aikuisen, koska laidat on aika hakusessa monta kertaa, koska niitä ei vielä oikein ole.

Miten sitten aikuiset voisivat tarjota eri näkökulmia ja keskustelu sekä erilaisia ajattelumalleja luoden positiivista ilmapiiriä? Nyt tuntuu vallalla olevan diagnoosi ja pilleri poskeen, pysyvät rauhallisina. Se, jos mikä on sairasta ja maksaa jatkossa entistä enemmän. Miten se on näkynyt? Tilastot kertovat surullista tulosta.

Ongelmia on kouluissa, se on selvä. Osa pärjää koulussa normisti, osalle tarvitaan edelleen suurempaa apua ja siihen pitää sijoittaa. Nuorta ei auta ilmoitus, erityiopettajan puutteesta tai ryhmän jo täyttymisestä eikä muuta nyt ole. Mihin investoidaan? Niitä erityisluokkia ja opettajia on oltava paljon, paljon enemmän. Se on sijoitus tulevaisuuteen. 

Koulutuksen pitäisi kasvattaa uteliaaksi ja avoimeksi eri näkökulmille asioita analysoiden ja punniten. Sitä ei saavuteta tuplamaistereilla vaan kyllä sen yhden jälkeen pitäisi huippuna näyttää huippukykynsä oikeassa työelämässä. Elämä on kuitenkin hyvin lyhyt. Minusta edistystä ei saavuteta ns. kympin oppilailla vaan sillä 7/8 keskiarvoilla. Se auttaa ymmärtämään maailman muutosta paremmin ja antaa eväitä pärjäämiseen työelämässä koulun jälkeen. 

Mitä ajatuksia herättää, laita viestiä!