Elämän kulku ja oppitunnit, lapsuudesta tähän päivään

Paljon on pallomme galaksimme kera maailmankaikkeudessa pyörinyt historiansa aikana. Minun tarinani on siinä ketjussa samaan aikaan merkittävä omalta osaltani sekä järjettömän olematon maailmankaikkeuden näkökannalta. 

Politiikan ulkopuolelta tulevana ehdokkaana eduskuntavaalikampanjan rakentaminen on minulle suuri mahdollisuus ja haaste.

Minulla ei ole valmista poliittista koneistoa tai tuttua brändiä äänestäjien keskuudessa, joten nojaan vahvasti omaan ammatilliseen ja henkilökohtaiseen elämänkokemukseen stadin kundina, mökkiläisenä, saariston lapsena, urheilijana sekä eri alojen 40 vuoden työkokemukseen ja 3 vuoden pitkäaikaistyöttömyyden asiantuntijuuteen.

En ole kuitenkaan kaikkien alojen asiantuntija.

Tukeudun tutkittuun tietoon ja sen pohjalta syntyvään ymmärrykseen, jotta saatua tietoa voidaan käyttää yhteiseksi parhaaksi.

Miksi sitten yrittää yhtään mitään? 

Minulle luonteenomaista on kehittyä ja korjata asioita sitä mukaan, kun niitä havaitsee. Parasta olisi tietysti kehittyä jo etukäteen, mutta tuo huominen on kovin huono varmuudella kertomaan itsestään, vaikka vihjeitä jakeleekin.

Lapsuus. Ensikerran näin Joulupukin, joksi Niilo Tarvajärvi oli naamioitunut, laskeutuvan ja nousevan helikopterilla nykyisen siilitien metroaseman paikkeilla. Meillä oli kotona pari dobermann rotuista koiraa jotka toivat vauhtia arkeen. Pelasin jalkapalloa HJK ja jääkiekkoa Jokerit nimisissä seuroissa.

Joukkuepelit opettivat ymmärtämään, että ilman veskaria ei voi voittaa, eikä ilman yhteisiä yksiä sääntöjä eikä tuomaria ole peliä.

Kamppailulajit ovat yksilölajeja, nyrkkeily, karate, judo, paini, aikido, savate ja jujutsu mainitakseni. 

Ilman treenikavereita ei tule mitään, sen lisäksi tarvitaan salit ja hyvät valmennusopit auttavat parhaiten oppimaan, niin huonot kuin hyvät tavat. Yhteispeliä on löydyttävä aina, yksin ei pärjää.

Meri ja taivas, opettivat sukeltamaan kalojen lailla pinnan alla,  purjehtimaan tuulen avulla meren pinnalla, putoamaan vapaassa pudotuksessa ilmavirran kanssa leikkien. Aina on löydettävä yhteys ja kunnioitettava elementtejä, luonto on armoton eikä jakele säälipisteitä, jos satut töpeksimään.

Matkailu maailmalle, 1966 ensi matka Ruotsiin,  M/S Ilmatar- nimisellä EFFOAn omistamalla pari vuotta nuorella laivalla. Ruotsissa puhuttiin eri kieltä mutta olivat ihan mukavia. Menimme autolla jonka rekisterinumero oli BE-2, Bernerin autoja, faija oli silloin duunissa siellä. Pakenin kyllä sitten ruotsinkielisestä leikkikoulusta, koska ymmärsin että he eivät osaa puhua suomea. Se tuntui minusta epäreilulta, miksi minä puhuisin sitten ruotsia. 

Muut matkat sen jälkeen avasivat silmät, laittoivat suun pieneksi ja korvat suuriksi, miten saattoikin olla niin paljon, niin monenlaista upporikkautta ja rutiköyhyyttä sekä niin erilaisia tapoja toimia ja elää elämäänsä. Siitä opin, että sellaista se elämä on, pitää sisällään aina yön ja päivän, työn ja levon, vastakohtien ikuisen kierron. 

TYÖPAIKAT

Urheiluseuran varojen keräys, postikorttien ja paitojen myyntiä eri tapahtumissa, mainosten jakamisesta avaimenperien ja tarrojen myyntiin jäähallissa, joka oli väliajalla täynnä tupakansavua. Loistava työympäristä nuorukaisille, ONNEKSI tupakointi on nykyään kielletty julkisissa tiloissa, aina opitaan. Opittiin myös tekemään työtä jos haluttiin käydä pelimatkoilla ja mehän haluttiin..

Mainosmannekiini, Anttilan postimyyntikuvastot, lehtien sivut Hesaria myöten. Siihen liittyykin hassu tarina, kun oli iso alushousumainos Hesarissa jossa olin hihaton paita ja pikkupöksyt jalassa. Kävi niin, että uskonnonopettajaksi vaihtui mies, jota pidettiin leppoisana verratuna toiseen, hieman körtiläiseen naispuoliseen uskonnonopettajaan. Piti nousta jokainen vuorollan ylös ja sanoa nimensä. MInun kohdallani tuli hiljaisuus, opettaja kaivoi kassistaan hesarin sivun ja kysyi: oletko sinä tämä poika, tässä mainoksessa? Vastasin asian niin olevan. En tiedä mikä oli opettajan tarkoitus asian suhteen, ei siitä sen enempää keskusteltu. Itse mainoksista sai kyllä valtavasti rahaa, tunsin olevani upporikas muihin ikäisiini nähden. Oli tulevaisuutta pitäen hyvä kokemus, minulla ei jäänyt valtavaa tarvetta ahnehtia aina vaan enemmän ja enemmän. Hommat loppui, kun kasvoin hieman isommaksi.

Kesätyöt, puhelinvälitys, kyllä silloin pääsin kesätöihin välittämään puheluita niin Hyvinkäälle, Kotkaan, Rovaniemelle kuin Tukholmaan ja oikein Amerikkaan asti. Puhelut tilattiin Mannerheimintiellä Postitalon 6 kerroksessa toimineesta keskuksesta. Ennen kesän alkua, piti tehdä tietty määrä opettelua, jotta kesän koittaessa osasi tehdä työn josta vakinaiset olivat lomalla. Piti siis perehtyä ja oppia vastaamaan töistään. Siellä meni kaksi kesää.

18v suoritin ajortin, kuorma-autoon. Postille kesätöihin ensin pakettiautolla kirjelaatikoiden tyhjennystä, tömmistä. Oli hauska ajaa eduskuntalolle sisään, sekä ajella Linnanmäellä, kun siellä ei ollut muita ihmisiä. Sitten kuorma-autolla pitkin Uuttamaata postia viemässä ja tuomassa.

Ennen armeijaan menoa olin vielä pikakirjeiden viejänä, jotka siis kuljettiin jalan ympäri keskusta-alueita päiväaikaan. Muistaakseni kolme eri kertaa päivän aikana omalla alueilla, jotka vaihtelivat. Tuli stadin kadut paremmin tutuiksi, kun piti käydä siellä sun täällä, jopa pressan linnassa. Saipahan hyvin kuntoilua myös rahan lisäksi, ammattiurheilua suorastaan.

Erilaisia hommia sitten koulun jälkeen jos vaikka sun mitä. Töitä eri varastoissa, talonmiehenä, auton huoltajana, varastonhoitajana, uinnin valvojana, maajoukkueurheilijana (siitä ei kyllä juurikaan saanut kuin silmän mustaksi =) pakettiauton kuljettajana, laivahitsaajana, rakennusapulaisena, IBM koneiden kasausta ja purkua. Varsinainen sekatyöläinen, nykyisin sanottaisiin moniosaaja.

Finnair 25 vuotta. Lentokoneiden sähköjen ja radioiden huoltoa ja korjausta n. 13 vuotta. Tuli käytyä töissä myös Itävallassa, Saksassa ja USA:ssa, aikamoista.

Siirryin sitten vuorotöistä päivätöihin lentokoneiden materiaalien, osien ja laitteiden vastaanottotarkastajaksi. Opin siinä vertaamaan myös oston ja suunnittelun ja logistiikan toimintaa ja myös auditointia sekä ilmailulakien opiskelua. 

Olikin sitten aika siirtyä korjaamaan havaittuja menetelmiä paremmaksi. Aiemmin oli ollut erikseen materiaalien suunnittelijoita sekä ostajia. Minusta tuli sitten kemikaalien osalle materiaalisuunnittelija-ostaja työnimikkeelle tekijä jolla oli siten kaksi esimiestä, suunnittelijoiden esimies sekä ostajien esimies.

Tuli opittua kemikaalien merkintöjä, asioimassa usein kemistien luona kyselemässä vastaavuuksia, eri osastoilla kyselemmässä heidän manuaalien vaatimuksia ja tarpeitaan sekä yhdistelemään tilausmääriä tarpeiden mukaan. Varasto tyhjeni turhasta tavarasta, ongelmajätteen määrä väheni ja hyllyissä oli silloin sitä tavaraa mitä tarvittiin, silloin kun sitä tarvittiin.

Hankinta-asiantuntija, tein siinä sivussa Finnairin omaa koulutusta tekniikan erikoisammattitutkinnon kanssa. Sen seurauksena ehdotin, jotta työnimikkeet muutettaisiin hankkijaksi ja silloiset materiaalisuunnittelijat ja ostajat koulutettaisiin ristiin ymmärtämään logistisen ketjun toiminnan yhtenä. Niin kävi ja siiryin samalla vastaamaan koko laivaston jarru ja pyörökorjaamon materiaali ja laitekierrosta. Siihenhän tietysti kuului siten valtava määrä renkaita, kumia palaa kuumana päivänä aika paljon, joten oli ennustettava myös säätä aikalailla pidemmälle kuin viikonlopuksi. Samalla tuli perehdyttyä kansainvälisen kaupan sopimuksiin ja niiden seurantaan jotka oli sidottu erilaisten raaka-aineiden pörssihintoihin kerran kuussa tiettynä päivänä. Niitä sitten laskutettiin ja maksettiin kulutuksen mukaan jopa milleissä mitattuina ja kahdella eri valuutalla, euroilla ja taaloilla. Tuohan oli sinällään edistyksellistä, että siihen saakka, kun esim öljy oli aina ollut sidottuna vain taalaan, joka merkitsi että Amerikan raha sai aina omansa käytön myötä. Nyt oli sitten eurot puoliksi mukana tienaamassa siltä osin.

HELSINGIN KAUPUNKI 12 vuotta

Liikenneteknikko. Helsingin liikenteessä tapahtuneita tapaturmia ja kuolemia oli korjattu jo 1900 luvun alusta. Mielenkiintoinen työ jolla oli minusta hyvä tarkoitus ja pitkä historia. Ensimmäinen rattijuoppo kuljettaja oli kirjattu 1907, rautatieaseman aukiolla, törmätessään umpikännissä autolla tolppaan. Autojahan ei ollut kovin paljon, enin osa liikenteestä oli hevoskärryjä aina 50- luvulle asti, jolloin autokanta alkoi kasvamaan ja ohitti hevoskärryt määrissä. Silloinkin kuolemia liikenteessä sattui paljon, pillastuneiden hevosten alle jääneitä ja muuten vaan alle kävelleitä. Yhteistyötä tämäkin, liikenteessä kulkijat, suunniteltu ja rakennettu infra, parantuneet autojen turvajärjestelmät ja ajonopeuksiin vaikuttaminen. 5 vuotta tuli sitäkin tehtyä, viimeisenä vuonna ei yhtään kuollutta liikenteessä. Aika oli vaihtaa maisemaa.

Turvallisuusasiantuntija. Helsingin kaupungin liikenneliikelaitos, huh huh, putosin toiminnan puolesta takaisin 80- luvulle. Ilmailumaailman tarkkuus ja huolellisuus, asioiden korjaaminen, tässä putiikissa ei ollut muuta tietoa kuin omien etujen ajaminen, johto edellä, pikkupietarit perässä ja muu joukkio esimerkkiä seuraten. Opin, että "täällä on kirjattuja sääntöjä, mutta niitä ei ole tarkoitus noudattaa. Jos jotain sattuu, niin meillä on maailman parhaat selittäjät." 

Raideliikenteen joutuessa kohtaamaan uudistetun raideliikennelain, ei vanhat selitykset enää auttaneet. Tuli viranomainen auditoimaan. Kerroin, että nyt ei enää riitä pöytäkirja kirjoitukset vaan pitää ihan oikeasti todentaa tehdyt asiat. Uskoivat kolmannen, viranomaishuomautuksen, jälkeen. Toimenkuvaani kuului myös työsuojelupakin ja riskienhallintajärjestelmien pääkäyttäjänä toimiminen. 

Pääsin myös muutamaksi kuukaudeksi Helsingin kaupungin kanslian turvallisuus ja valmiusyksikköön. Loistava kokemus, jätän kertomatta sitä sen enempää, keskeinen paikka nähdä koko kaupungin toimintaa eri yksiköissä. 

Fintraffic, 7 kuukautta, mahtava kokemus olla avustamassa määräaikaisena riskienhallinnan harjoittelijana, Safety Action Tiimien toiminnan käynnistämistä.  

Helsingin kaupungin kulttuuri ja vapaa-ajan liikuntapaikkojen partiotoiminta kesäapulaisena 4 kuukautta. Opin, että uimahalleissa ja urheilukentillä tapahtuu hämmästyttävän paljon sinne kuulumatonta toimintaa ja ilkivaltaa. Samoin erilaisten miljoonasijoitusten kunnostusten suhteen saadaan pitkälti sutta ja sekundaa joita sitten korjaillaan isolla rahalla. Olisi aika paljon kehitettävää työn tilaamisesta, työn seurantaan ja laadun valvontaan.  

Työttömyys. Satoja hakemuksia, jos vastataan niin valitettavasti et kuulunut jatkoon päässeisiin. Kiinnostus työntekijänä eläkeikää lähestyvää ihmistä on aika laimeaa. Laki määrittelee jotta hakea pitää tiettyä määrää kuukaudessa, teettää turhia hakemuksia ja paljon turhaa työtä..Aika paljon on työttömiä joka tapauksessa tällä hetkellä. Ihmettelen, kun eläkeikää pitäisi nostaa mutta missä kunnossa on Suomen kansa, kun jo nuoriakin on nin paljon työkyvyttöminä vaikka eivät ole töitä vielä tehneetkään. Missä on menty pieleen ja mistä johtuu valtava mielenvikaisten ja työkyvyttömien määrä ? Voihan sen eläkeiän nostaa tai poistaa kokonaan, työpaikat ei taida vain lisääntyä sillä tavoin? Tarvitaan jotain muuta ratkaisua. Yhtenä ratkaisuna olisi varmasti se, että verorahat pysyisivät omassa maassa suomalaisissa yhtiöissä suomalaisilla työntekijöillä. Nuoriin pitää satsata, nuorissa on tulevaisuus, minkälaisen maan olemme heille petaamassa? Ennaltaehkäisyyn on satsattava, samoin kouluihin pitää löytyä enemmän tukea opettajille ja oppilaille. Sinne on investoitava rahaa ja laadukkaampaa työnjälkeä eli terveitä nuoria.

Entä ne vanhemmat työntekijät? Miten jaksaisivat pysyä mukana jatkuvassa muutoksessa? Osittain terveys, osittain asenne, ositain työn keventäminen. Työviikkojen lyhentäminen aikaisemmmin voisi antaa sijaa useammalle työntekijälle, palkka tietysti pienenee, mutta niin se pienenee huomattavasti varsinaiselle eläkkeelle siirryttäessäkin. Silloin se tulee monelle hieman yllätyksenä, sekä se, että moni putoaa yksinäisyyteen, kun oli jumiutunut työpaikan tekemisiin. 

UUSI AJATTELUTAPA: Moni eläkeläinen esittelee itsensä milloin milläkin "työnimikkeellä" vaikka oikea työnimike on eläkeläinen. Siinä mielessä minusta kaikille pitäisi maksaa samasta työstä samaa palkkaa. Nykyiset eläkeansioiden erot ovat valtavia, kuitenkaan kukaan heistä EI enää ole vakinaisessa työssä vaan ovat eläkeläisiä. (Voivat tietysti tehdä halutessaan ja kyetessään jotain pientä tarvittavaa) Minusta ansaitusti kuitenkin ikänsä puolesta ovatkin eläkkeellä, yhteiskunnalla on siihen kyky ja eväät sen mahdollistamiseksi. Voisiko kuitenkin ajatella, että ajattelutapaa muutettaisiin suuntaan: "kun olen töissä sijoitan rahaa johonkin etukäteen, koska eläkkeeni riittää vain toimeentuloon kuolemaani asti. Käytän sijoitustani eläkeaikanani, jotta minulla olisi sitten enemmän kulutettavaa.". Näin menetellen, työn keventäminen aikaisemmin, tulojen pienentyminen avaisi mieltä siihen suuntaan, että vapaa-aikaa on enemmän, saa ihan itselle aikaa itse johtaa aikaansa. Jos taas on sattunut tienaamaan enemmän työaikanaan, olisi siten paremmat mahdollisuudet kuluttaa enemmän omia rahojaan eläkeaikana. Pääsisi myös ilmiöstä, että juuri MINÄ olen korvaamaton tässä yrityksessä ja KUKAAN MUU ei kykene tähän tehtävään. Helpottaisi ja ohjaisi yrityksiä olemaan aktiivisempi kierrättämään asioita eri tekijöiden kesken, joka taas kehittäisi yrityksen toimintaa ihan huomaamatta.

Missä on piilossa se kultainen keskitie? Ei ole aina niin mustavalkoinen sekään, kun siirtymävaiheessa on aina hieman harmaata välissä. Ihminen on sosiaalinen eläin ja me kaadumme ja nousemme yksilöinä mutta aina joukon jatkeena ja osana sitä. Mitä paremmin keskitymme yhteisen hyvän edistämiseen sen mukavampi meillä on. 

Lainaan tähän edesmenneen sotaveteraanin lausumaa: "jos kummallakin puolella oltaisiin tehty kaikki se työ ja energia tuhoamisen sijaan rakentamiseen, olisimme kaikki upporikkaita." Minulla ei ole siihen lisättävää, täysin samaa mieltä. Näin meidän pitäisi pystyä tekemään, ainakin keskenämme, yhteiskuntana, sitä puolustaen ja rakentaen.